Nykyään puhutaan paljon jo työelämän ulkopuolellakin projekteista. Kenellä on remonttiprojekti menossa -  kenellä joku muu hieman pienempi. Joku mieltää ulkomaanmatkankin projektiksi. Lisäksi puhutaan kaikenlaisista pienistä projekteista esim. valokuvien arkistoiminen onkin aikamoinen urakka (varsinkin, jos niitä on kertynyt useilta vuosikymmeniltä) ja projektoimalla voidaan tämäkin homma ehkä saatua tehdyksi paremmin.  Elämä on siis täynnä kaikenlaisia projekteja. Joskus kuitenkin tuntuu, että ei muisteta, mistä projekti oikeasti koostuu vaan käytetään tätä sanaa ikäänkuin muotisanana. Jokin juttu voi jäädä myös ns. elinikäiseksi projektiksi. Tosin  projektissa on aina alku ja loppu, joten roikkuvasta tekemättömästä ei kaiketi voi enää puhua projektina. Ehkä tällöin voisi jo tehdä toimenpiteitä eli suunnitella, kuinka roikkivan projektin saisi päätökseen tai sitten olisi hyvä keskeyttää ko. projekti. Projektin keskeyttäminen esim. IT-projekteissa on harvinaista, vaikka joskus on  hyödyllisempää keskeyttää projekti, kun jakaa sitä. Voi olla, että teknologia on jo vanhentunut tai projekti on jo muuten vanhentunut. Kuitenkin hyvä projektinhallinta on sitä, että osataan myös keskeyttää ns. turhat projektit.

Projektille asetetaan tavoitteet, mietitään resurssit (sisältää myös rahan) ja projektilla on deadline. Hyvässä projektisuunnitelmassa on myös riskisuunnitelma, jossa mietitään, mitä tehdään ja jos tapahtuu jotakin, mikä uhkaa projektia.

Eräs tuttavani kertoi, että hänen kaverinsa oli tehnyt elämänkumppanin hausta projektin. Hänellä oli järjestelmällisesti projektisuunnitelma, aikataulu, tavoitteet sekä riskisuunnitelma. Projekti eteni mainiosti ja onnistui hyvin. Hän meni naimisiin projektin alkamisesta 2 vuoden kuluttua. Tarina ei kerro, oliko tämä kaikki hyvän projektisuunnittelun ja -hallinnan ansioita.