Nykyään puhutaan paljon jo työelämän ulkopuolellakin projekteista. Kenellä on remonttiprojekti menossa -  kenellä joku muu hieman pienempi. Joku mieltää ulkomaanmatkankin projektiksi. Lisäksi puhutaan kaikenlaisista pienistä projekteista esim. valokuvien arkistoiminen onkin aikamoinen urakka (varsinkin, jos niitä on kertynyt useilta vuosikymmeniltä) ja projektoimalla voidaan tämäkin homma ehkä saatua tehdyksi paremmin.  Elämä on siis täynnä kaikenlaisia projekteja. Joskus kuitenkin tuntuu, että ei muisteta, mistä projekti oikeasti koostuu vaan käytetään tätä sanaa ikäänkuin muotisanana. Jokin juttu voi jäädä myös ns. elinikäiseksi projektiksi. Tosin  projektissa on aina alku ja loppu, joten roikkuvasta tekemättömästä ei kaiketi voi enää puhua projektina. Ehkä tällöin voisi jo tehdä toimenpiteitä eli suunnitella, kuinka roikkivan projektin saisi päätökseen tai sitten olisi hyvä keskeyttää ko. projekti. Projektin keskeyttäminen esim. IT-projekteissa on harvinaista, vaikka joskus on  hyödyllisempää keskeyttää projekti, kun jakaa sitä. Voi olla, että teknologia on jo vanhentunut tai projekti on jo muuten vanhentunut. Kuitenkin hyvä projektinhallinta on sitä, että osataan myös keskeyttää ns. turhat projektit.

Projektille asetetaan tavoitteet, mietitään resurssit (sisältää myös rahan) ja projektilla on deadline. Hyvässä projektisuunnitelmassa on myös riskisuunnitelma, jossa mietitään, mitä tehdään ja jos tapahtuu jotakin, mikä uhkaa projektia.

Eräs tuttavani kertoi, että hänen kaverinsa oli tehnyt elämänkumppanin hausta projektin. Hänellä oli järjestelmällisesti projektisuunnitelma, aikataulu, tavoitteet sekä riskisuunnitelma. Projekti eteni mainiosti ja onnistui hyvin. Hän meni naimisiin projektin alkamisesta 2 vuoden kuluttua. Tarina ei kerro, oliko tämä kaikki hyvän projektisuunnittelun ja -hallinnan ansioita.

No, niin viikko ja kaksi ehti kaiketi vierähtää ennen kuin ehdin tänne mitään rustata. Ja, nytkin on niin ja näin, mutta päätin edes pari riviä laittaa. Kun tulee ns. kiire eli piikki= työt kasaantuvat ja vielä iskee flunssa päälle, ollaan ajanhallinnassa. Sitä opettelemme sitten ensi kerralla myös TIETY-koulutuksessa. Järkevällä ajanhallinnalla ja varaamalla juuri ns. työaikaa, jolloin ei esimerkiksi lue sähköpostia, saa paljon aikaan. Kokeilkaapa! Sähköposti kiinni pariksi kolmeksi tunniksi ja esim. klassinen musiikki korville, kummasti voi keskittyä.

Joskus ihmettelen, mistä se kiire oikein syntyy? Tuntuu, että tuolla maakunnissa sitä ei ole samalla lailla kuin täällä pääkaupunkiseudulla. Samalla lailla sielläkin tietoa tuotetaan, tietoa haetaan ja sähköpostit kulkee. Onko siis osa tästä tietoyhteiskunnan kiireestä ns. keksittyä vai mihin se perustuu? Vai osataanko kenties maakunnissa paremmin ajanhallinta? Täällä pääkaupuniseudulla meillä busseja menee tosi usein jopa viiden minuutin välein. Kulkuvälineissäkin on valinnan varaa - on metroa, spåraa, junaa, bussia, omaa autoa ja vieraan autoa - toisin on maaseudulla ja maakunnissa. Siellä julkinen liikennekin voi olla sitä, että bussi menee kerran tunnissa tai jopa vain kerran päivässä. Vai ihmisten määrästä ja liikenneruhkistako tämä sitten johtuu, että aina joustaan pääkolmantena jalkana. Etätyöllä ja sen laajemmalla käyttöönotolla varmasti voitaisiin tätäkin edistää. Tosin aina on ammatteja ja toimialoja, joilla ei voi tehdä etätyötä. Etätyön teko on kuitenkin tietotyöntekijälle tärkeää ja voisin todeta jopa yksi työväline ja keino ajanhallinnassa. Iloilla odotan tuota moduulia 3 eli tietotyön organisointijaksoa.

Tämä on kyllä hyvä koulutus ja työyhteisö saa tästä paljon, kun tavoitteet on määritelty selkeästi ja yhteinen sekä henkilökohtainen päämäärä selvillä. Ja, ei se mitään, jos ihminen oppii jotakin muuta kuin oli alunperin suunnitteltu. Mikää oppihan ei ojaan kaada!

Etäjaksollani käytin pitkästä aikaa VR:n palveluja. Tosin tajusin lähteväni junalla vasta 50 minuuttia ennen lähtöaikaa, niin en voinut varata tai tilata lippua verkon välityksellä. Osaamisesta se ei ollut kiinni. :)

Köpötin sitten asemalle ja ostin lippuni automaatista. Junassa sitten hymyilytti, kun tuli lipun tarkastuksen aika enkä ollut tällä kertaa edelläkävijä. Kyllä konduktöörit ovat siirtyneet tietoyhteiskuntaan perinteisistä ammateista yhtenä edelläkävijänä. Perinteisiä lippuja tosin on suurin osa, mutta hienosti toimii myös printtilippu tai kännykkälippu. Siinä konduktööri pokkana ottaa kännykkäsi ja tihrustelee onnettoman pieniä numeroita. Lopputuloksena hänen koneestaan tulee näppärä pieni tarkistelippu. Nerokasta ja ah, niin kätevää...kännykkähän meillä kaikilla suomalaisilla on tai ainakin lähes. VR ja sen henkilöstö ovat edelläkävijöitä. Tunnen ylpeyttä järjestelmästä ja konduktööreistä!  Ja, jännää on myös, että olemme suomalaisina niin tottuneet jo tähän, ettei kukaan enää edes hämmästele asiaa. Näin siis seurasin sitä, kuinka työ tai ainakin konduktöörin työ on hieman muuttunut ja he ovat omaksuneet uusia tapoja ja työtapoja. Vai onko joku eri mieltä?

Työn muutokset näkyvät siis tälla tavalla joissakin ammatteissa. Toinen mielenkiinnon kohteeni on lääkärit - ei sen ammattinsa puolesta vaan kuinka hyvin he osaavat hyödyntää tietotekniikkaa. Viime vuodelta onkin tästä (valitettavasti) paljon kokemusta ja taidoissa on valtavasti eroja. Kirosin ainakin muutaman kerran, ettei potilasjärjestelmät ole vielä sairaanhoitopiireissä sillä tasolla, että tiedot olisivat kaikkien saman piirin lääkäreillä nähtävissä. Mielahdessakin vielä toimitaan paperilähetteillä ja kansioilla. Mielenkiintoista oli lukea omasta kansiosta porhaltaessani yksiköstä toiseen olevani "asiallinen perusterve nainen". Hmm...että sellaista.

No, joku ihmettelee, miten tämä liittyy opintoihin? Nämä ovat vaan asioita, jotka tulevat mieleeni, kun käsittelen tätä aihetta Työ tietoyhteiskunnassa.

 

 

Tänään käymme läpi hyvinvointia työssä. Ensimmäisenä jouduin lähes suorittamaan kuntotestin paperiversiona. Erittäin hyvä Kunnon tutka-kaavake, jossa kysellään elintärkeitä asioita kuten omaa kolesteroliarvoa ja verensokeria. Taas kerran päätin parantaa elintapani, joten ainakin huomisen olen syömättä mitään hyvää ja syön pari omenaa. Ylihuomenna se jo unohtuukin. Mutta tulipahan taas edistettyä omaa terveyttä ja parannettua työyhteisön suorittavuutta ainakin yhden päivän osalta.

Oppimisen suhteen se on nyt mennyt tässä sivussa, kun kirjoittelen tätä. Mutta oppimista tämäkin on. Oivalluksia ei ole nyt vielä tullut kovasti, mutta kyllä ne tänne sitten tupsahtaa,kun tulee. Liekö oppijassa vika? Toisaalta nämä asiat ovat aika yleisiä ja tunnen hallitsevani ne.

 

 

Hyvä lukijani,

Aloitin nyt ensimmäistä kertaa blogin pidon, vaikka olenkin tästä jo haaveillut pitkään. Olen ollut vuoden ajan uuden tietotyötaitoja edistävän tutkinnon TIETY - Tietotyötutkinnon tuotepäällikkönä. Nyt opiskelemme tätä työporukalla ja samalla pidän tänne oppimispäiväkirjaa sekä kerron ajatuksiani, miten työ on muuttunut viime vuosina. Tästä ehkä joillekin käy selville se, mikä on tutkinnon idea tai sitten ei. Tarkoitus on kuitenkin valuttaa tänne sekä epätoivon hetket (jos niitä tulee) että ilon kiljahdukset tietoisuuden etsinnässä.

Tutkinto koostuu kuudesta eri moduulista:

1. Työ tietoyhteiskunnassa

2. Yhteistoiminta ja viestintä

3. Tietotyön organisointi

4. Tiedonhaku

5. Yhteistoiminta ja viestintä

6. Tietoturva ja tietosuoja 

Tutkinto edistää siis käytännön läheisesti tämän päivän työelämän tieto-ja viestintätekniikan taitoja. Nyt opimme uusia asioita pikaviestimistä kuten Messengereistä, RSS-syötteistä, blogeista jne. Tiedämme kohta, miten oikeasti pitäisi tuottaa tietoa näihin viestimiin. Tai ainakin saamme lisää rohkeutta julkaista blogeja ja tiedämme näistä uusista vempeleistä, joilla on niin kätevä ilmaista itseään. Lisäksi tämä tutkintoa valistaa tietoturvasta ja tietosuojasta. Harva noita sääntöjä aina muistaa, ainakaan kotitietokoneen suhteen. Mutta kyllä on paljon sellaisia asioita, jotka unohtuvat työyhteisössäkin käytännössä. Vai kuulostaako tutulta: puhelimessa tulee puhuttua joskus työasioista ja ihan oikeilla nimillä tai dokumentteja ei muista tuhota vaan ne leviää vahingossa jonnekin. Tiedonhaulta odotan myös paljon, sillä tässä mahtavassa runsaudenpaljoudessa on hyvä saada lisää vinkkejä, kuinka löydän sen tiedon jota haen kiinnostukseni kohteesta.

Ensimmäisellä kerralla viikko sitten ihmettelimme ensiksi oppimisympäristöä ja keskustelimme mm. TYKY-toiminnasta, työn muutoksesta ja mietimme omia henkilökohtaisia tavoitteita opiskelulle eli HOPSia näin kavereiden kesken. Sen jälkeen alkoi epätoivoisen pätevä etäjakso, josta hieman myöhemmin lisää.